Luen kirjaa ja katselen chilejäni

Luen Johanna Sinisalon uusinta kirjaa Auringon ydin. Elämä on tosi kovaa siinä, terveysvirasto vahtii suomalaisia. Kun kaikki nautintoaineet yms. on kielletty, niin jotkut sitten vetävät pään sekaisin chilillä. Ja millaisia naiset ovat! HUOH! Onneksi kirja ei ole totta, ei ainakaan vielä....

Suosittelen!


Olemme 2010-luvun Tampereella, mutta historiassa on 1800-luvulta lähtien tapahtunut muutoksia, jotka ovat tehneet Suomesta Euroopan Pohjois-Korean. Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on sen sijaan valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.
Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Kirjan päähenkilöt Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Kustantamon sivulta napattu.


 

Houkutus, aamunkoi ja muut

Neljän kirjan sarja on luettu. Elokuvia en aio katsoa, koska kirjojen perusteella luomani mielikuvat eivät niissä luultavasti toteudu. Kirjat oli ihan OK, mutta Bellan käyttäytyminen tympäisi joskus aivan vietävästi...

Nyt on menossa Ajan pyörä. Ja siihen kuluukin aikaa jokunen kuukausi, koska olen lukenut sarjan kirjat 0 ja 1 ja reilut 20 on vielä jäljellä. Ja joka kirjassa taitaa olla vähintään 50 sivua. Tänään haen kirjastosta kirjat 2 ja 3.

Ensin tuntui etten onnistu lukemaan noita kirjoja, mutta kun sitkeesti menin vaan eteenpäin, niin johan alkoi kiinnostamaan. Jossain vaiheessa vaan tuli mieleen Taru sormusten herrasta. Ajan pyörä -sarjan kirjoittajalla Robert Jordanilla on täytynyt olla tosi mojova mielikuvitus, sen verran hulppeita on tapahtumat. Ja kun niissä ei ole mitään "tavallista". Noh, hevoset taitavat olla ihan normaaleja :-)

Lukemiset

Pitkään, pitkään vastaan pullikoituani otin käteeni kirjan nimeltä Houkutus ja sen jälkeen kirjan Uusi kuu.

En oikein tykännyt, mutta aion lukea vielä puuttuvat kaksi kirjaa ko. sarjasta.

Miksi en tykännyt? No, taidan olla liian vanha tai vanhan mielinen...