tiistai 19. helmikuuta 2013

Vähän erilainen neuleliivi

Suorakaide jossa käsiä varten kaksi reikää. Pitsiä edessä ja sileää oikeaa selustassa. Nopeasti neulottu. Pingoituksen myötä koko kasvoi yllättävästi. Yhden oudon virheen näin vasta kun neule oli pingoituksessa, sille ei voinut enää mitään ja ei se varmaan tule minua häiritsemään.






Vera Sanon
Rose Trellis Shawl Vest






lauantai 16. helmikuuta 2013

Maitua mukiin, pipua päähän ja puurua lautaselle

Tässä se on, kirjoitus jota on Oulun seudulla odotettu maanantai-illasta alkaen. Sain tiukat ohjeet siitä kuinka heitä on kehuttava paljon. Yritän parhaani.

Tammikuussa sain tietää lähteväni kahden päivän koulutukseen, Ouluun tai Mikkeliin. Oulussa tiedän olevan paljon ristipistoja tekeviä, joten valitsin Oulun. On ihanaa tavata ihmisiä joilla on sama harrastus kuin itsellä ja Joensuun seudulta en ole heitä löytänyt. Ouluun on tosin aivan hirvittävä matka, 8 tuntia junalla, 22 eri asemalla tuli pysähdys (mukana Joensuu ja Oulu). Ja paluumatkan taajamajunassa Pieksämäeltä Joensuuhun sain kokea elämäni ensimmäisen junamatkapahoinvoinnin. Se juna heilui sivusuunnassa, nytkähteli omituisesti eteenpäin ja ihan varmasti myös hyppi ylöspäin. Hemmetin huono olo tuli. Ja junan äkillisten liikkeiden takia ei pystynyt tekemään ristipistoja, neula ei osunut oikeaan kohtaan, hyvä että olisi osunut edes kankaaseen. Ja kun jo menomatkalla olin lukenut herra Greyn 50 harmaan sävyn 2. osan, niin ainut viihdyke oli hengittää rauhallisesti ja toivoa ettei oksenna. Hmmm, hengittäminen ja oksentaminen ei liity herra Greyhyn...

Mutta sinne Ouluun ja Oulun tapahtumiin. Maanantaina päivä koulutuksessa ja klo 16 jälkeen kassi kainaloon ja hyppäys vieraaseen autoon. Lennun piti hakea minut, mutta tauti tuli ja voitti. Joten Sari sijaisti häntä erinomaisesti. Kiitokset hänelle hakukeikasta. Tämä oli eka kehuminen, jatkoa seuraa.

Tapaaminen oli Ritvan luona, jonka koti on täynnä mitä upeampia käsitöitä. Heikompaa jo pökerryttää pelkkä asunnon näkeminen. Vau! Upea nainen joka osaa tehdä käsillään vaikka mitä. Oih!

Minä tosin olin huonokäytöksinen, toisaalta osasin käyttää asian mukaisesti teepussin alusta, mutta toisaalta pahoinpitelin orkideaa. Toistuvasti. Ja jossain vaiheessa taisin kiljuakin aika kovasti.

Sen lisäksi, että sain juoda hyvää teetä ja nauttia maukkaista syötävistä, niin suurinta nautintoa oli ihanien naisten seura.

Ja sitten ne ihmehemmot yllättivät minut. Ystävänpäiväyllätys. Järkytyin, kauhistuin, yllätyin, ilostuin, olin ihan totaalisesti sekaisin.

Kortteja tuli monta, huomasin että joillain Oulun seutulaisilla on myös erinomaista askartelijan vikaa.



Tässä vaiheessa kiitokset kaikille: Anne, Jaana, Maria, Marja-Liisa, Pirjo, Ritva, Sari, Virpi, siis ainakin heille. Anteeksi, jos joku unohtui. Ja heistä kaikki eivät olleet edes Ritvan luona vaan olivat lähettäneet minulle jotain ihan erikseen. Oi joi!


Ja lahjojakin tuli. HUH!


Ritvalta sain projektipussukan, josta piti muistaa erikseen sanoa, että hän on itse värjännyt pistelyosuuden ympärillä olevan kankaan. Onneksi sain tuon ennenkuin aloin paiskoa orkideaa ympäri olohuonetta. Muuten olisi jäänyt varmaan lahja saamatta. Ja kun olin saanut sen niin pidin siitä niin lujasti kiinni, että sain sen varmasti pidettyä. Ja se on IHANA! Sain laitettua vanhan kamalan pussukan roskikseen.
(HUOM! sakset)




Lahjoja, lahjoja, lahjoja. Lankoja, malleja, nauhoja, nappeja....




Huh sentään! En muista koska mua olisi edellisen kerran lahjottu näin.


Sain kolmet sakset. Sakset ja kahdet "sakset"...




Muutama nappi on ihan pakko esitellä erikseen




Kai tämä oli jonkinlainen vihjaus siitä, että pistellyt työt voisi vaikka viimeistelläkin. Saadut nauhatkin siinä auttavat. Ja langat ja uudet mallit tuovat sitten uusia viimeistelyä odottavia...



Oliko tässä kaikki? Ei sentäs. Jotain vielä pitää esitellä. Mutta en millään raaskisi, kun se voi kulua katseista. Voi sinua Sari. Kun jää sanattomaksi, niin voi vaan kiljua.




Koville ottaa!


Kiitos kaikille. Jos en kiitellyt niin paljoa kuin olisitte halunneet, niin kiitelkää itse! Ai niin vielä kiitokset kyydistä Ritvalta Stokkalle, kiitos Love Machine tai mikä hänen nimensä olikaan.


KIITOS, onnistuitte yllättämään minut täydellisesti. Voin lämpöisesti suositella kaikille matkaa Ouluun ja näiden naisten tapaamista.


ps. Ja ihan oikeasti minä en siihen orkideaan koskenut, se oli hyvin agressiivinen ja se hyökkäsi toistuvasti minun kimppuuni! 



 

maanantai 11. helmikuuta 2013

Ihan pikaisesti vain

Olen nyt täällä, Oulussa siis. Ja täällähän on monta, monta ristipisteilijää, joista moni jopa suostui tapaamaan minut. Ja ette usko miten he kohtelivat minua tavatessamme. Mä hermostuin niin, että paiskoin Ritvan (tapaamisen emännän) orkideaa ympäri olohuonetta pariin otteeseen. Jos orkideat tarvitsevat rajuja menetelmiä kukkiakseen, niin tulossa on historian upein kukinta.

Siitä mitä ne hurjat ja röyhkeät naiset minulle tekivät, niin siitä lisää parin päivän päästä kunhan pääsen ensin takaisin kotiin ja syke laskee alle 220:n.