Tammikuussa sain tietää lähteväni kahden päivän koulutukseen, Ouluun tai Mikkeliin. Oulussa tiedän olevan paljon ristipistoja tekeviä, joten valitsin Oulun. On ihanaa tavata ihmisiä joilla on sama harrastus kuin itsellä ja Joensuun seudulta en ole heitä löytänyt. Ouluun on tosin aivan hirvittävä matka, 8 tuntia junalla, 22 eri asemalla tuli pysähdys (mukana Joensuu ja Oulu). Ja paluumatkan taajamajunassa Pieksämäeltä Joensuuhun sain kokea elämäni ensimmäisen junamatkapahoinvoinnin. Se juna heilui sivusuunnassa, nytkähteli omituisesti eteenpäin ja ihan varmasti myös hyppi ylöspäin. Hemmetin huono olo tuli. Ja junan äkillisten liikkeiden takia ei pystynyt tekemään ristipistoja, neula ei osunut oikeaan kohtaan, hyvä että olisi osunut edes kankaaseen. Ja kun jo menomatkalla olin lukenut herra Greyn 50 harmaan sävyn 2. osan, niin ainut viihdyke oli hengittää rauhallisesti ja toivoa ettei oksenna. Hmmm, hengittäminen ja oksentaminen ei liity herra Greyhyn...
Mutta sinne Ouluun ja Oulun tapahtumiin. Maanantaina päivä koulutuksessa ja klo 16 jälkeen kassi kainaloon ja hyppäys vieraaseen autoon. Lennun piti hakea minut, mutta tauti tuli ja voitti. Joten Sari sijaisti häntä erinomaisesti. Kiitokset hänelle hakukeikasta. Tämä oli eka kehuminen, jatkoa seuraa.
Tapaaminen oli Ritvan luona, jonka koti on täynnä mitä upeampia käsitöitä. Heikompaa jo pökerryttää pelkkä asunnon näkeminen. Vau! Upea nainen joka osaa tehdä käsillään vaikka mitä. Oih!
Minä tosin olin huonokäytöksinen, toisaalta osasin käyttää asian mukaisesti teepussin alusta, mutta toisaalta pahoinpitelin orkideaa. Toistuvasti. Ja jossain vaiheessa taisin kiljuakin aika kovasti.
Sen lisäksi, että sain juoda hyvää teetä ja nauttia maukkaista syötävistä, niin suurinta nautintoa oli ihanien naisten seura.
Ja sitten ne ihmehemmot yllättivät minut. Ystävänpäiväyllätys. Järkytyin, kauhistuin, yllätyin, ilostuin, olin ihan totaalisesti sekaisin.
Kortteja tuli monta, huomasin että joillain Oulun seutulaisilla on myös erinomaista askartelijan vikaa.
Tässä vaiheessa kiitokset kaikille: Anne, Jaana, Maria, Marja-Liisa, Pirjo, Ritva, Sari, Virpi, siis ainakin heille. Anteeksi, jos joku unohtui. Ja heistä kaikki eivät olleet edes Ritvan luona vaan olivat lähettäneet minulle jotain ihan erikseen. Oi joi!
Ja lahjojakin tuli. HUH!
Ritvalta sain projektipussukan, josta piti muistaa erikseen sanoa, että hän on itse värjännyt pistelyosuuden ympärillä olevan kankaan. Onneksi sain tuon ennenkuin aloin paiskoa orkideaa ympäri olohuonetta. Muuten olisi jäänyt varmaan lahja saamatta. Ja kun olin saanut sen niin pidin siitä niin lujasti kiinni, että sain sen varmasti pidettyä. Ja se on IHANA! Sain laitettua vanhan kamalan pussukan roskikseen.
(HUOM! sakset)
Lahjoja, lahjoja, lahjoja. Lankoja, malleja, nauhoja, nappeja....
Huh sentään! En muista koska mua olisi edellisen kerran lahjottu näin.
Sain kolmet sakset. Sakset ja kahdet "sakset"...
Muutama nappi on ihan pakko esitellä erikseen
Kai tämä oli jonkinlainen vihjaus siitä, että pistellyt työt voisi vaikka viimeistelläkin. Saadut nauhatkin siinä auttavat. Ja langat ja uudet mallit tuovat sitten uusia viimeistelyä odottavia...
Oliko tässä kaikki? Ei sentäs. Jotain vielä pitää esitellä. Mutta en millään raaskisi, kun se voi kulua katseista. Voi sinua Sari. Kun jää sanattomaksi, niin voi vaan kiljua.
Koville ottaa!
Kiitos kaikille. Jos en kiitellyt niin paljoa kuin olisitte halunneet, niin kiitelkää itse! Ai niin vielä kiitokset kyydistä Ritvalta Stokkalle, kiitos Love Machine tai mikä hänen nimensä olikaan.
KIITOS, onnistuitte yllättämään minut täydellisesti. Voin lämpöisesti suositella kaikille matkaa Ouluun ja näiden naisten tapaamista.
ps. Ja ihan oikeasti minä en siihen orkideaan koskenut, se oli hyvin agressiivinen ja se hyökkäsi toistuvasti minun kimppuuni!
