Se toinen

Nuoremman pionin toinen nuppu on avautunut. Kukka on ihan nätin värinen, tosin ei niin kerrottu kuin mistä tykkäisin vielä enemmän. Tämäkin on monta vuotta vanha ja kukkii nyt ekan kerran. Enkä muistanut yhtään millainen kukka olisi tarjolla.

2 muuta merellistä pienokaista pisteltyä

Sain sitten nämäkin tehtyä. Ja ihan vahingossa tuli taas otettua semmoiset kuvat, jotta näkyy jälkipistojen hienous.

Seuraavalla kerralla esittelen, toivottavasti, valmiin ja viimeistellyn vauhdikkaan noidan. Siinä ei ole jälkipistoja, vaan perhananmoinen lankaongelma.

Ps. Joku päivä sitten esittelemäni kassin vetoketju on purettu ja odottaa uudelleen ompelua. Nyt toivottavasti oikeinpäin.

Juu, mä tiedän

Se on tässä taas. Se joka vuotinen kuva. Mun pioni. Mutta kun niitä kukkia on niin paljon ja ne on niin järisyttävän isoja. Ja väristäkin alan pikkuhiljaa tykkäämään. Pioni nro 2 kukkii tänä vuonna ekan kerran. Se taitaa olla vaaleampi. Siitä kuva sitten joskus myöhemmin. Kunhan kukat (2 kpl) aukeavat.

Uusi kassi

Ostin isomman palan kangasta Outokummusta, kangasta jota Enkuli ihasteli viime postauksen kommentissa. Kiitos, minäkin tykkään kovasti.

Nyt ajauduin tilanteeseen jossa puhuin aika rumia itselleni. Miksi minun pitää tehdä jotain sellaista johon taitoni ja kärsivällisyyteni ei riitä.

Löysin kivan kassin ja ompeluohjeen. Leikkasin palat, silitin kovikekangasta sekä päälliseen että vuoriin. Aloin ompelemaan. Vuori muodostuu useammasta palasta, näin vetoketju tulee "kuoppaan". Aloin ompelemaan, luin ohjetta, luin toisen kerran, luin ääneen, sanoin sen ääneen suomeksi (englannin kielinen ohje). Mun mielestä siinä oli virhe, mutta kun en osannut sitä korjata, niin ompelin kirjaimellisesti ohjeen mukaan. Tein vuoren valmiiksi. Ompelin päälliosan valmiiksi. Yhdistin osat. Käänsin laukun oikein päin, se oli aika mielenkiintoinen operaatio. Ja tuloksena on erittäin ihana laukku.

MUTTA

Vetoketju prkl

Minä EN ryhdy purkuhommiin. Tuossa on ainakin miljoona ommelta, jotka pitäisi purkaa. Enkä mä tiedä miten mä homman korjaisin. 

Kassi on nyt tuollainen, persoonallinen, ja se lähtee mun kanssa viikon päästä Tallinnaan ja Riikaan. 

Mistä löydän puhelimen ja avaimet

Ikivanha Marimekon nipsupussukka hajosi lopullisesti, kangas repeytyi. Tarvittiin uusi. Kokoa sen verran, että siihen mahtuu 2 puhelinta, 2 avainnippua, huulirasva, kuntokeskuksen kortti, silmälasien putsausliina. Kangas on ihana (Outokummun käsityökaupasta ostettu) ja koko on oikea. Ompelusta en tykännyt, joten tällä ohjeella en toista kertaa tee.

Ei muovipusseja minulle

Ompelin kassin. Semmoisen kevyen joka on aina olkalaukussa mukana ettei tarvi ostaa muovipusseja. Joensuun Käsityöterapeuteilta löytyi neuvo, että tämmöinen kannattaisi tehdä sateenvarjokankaasta. Sellaista löytyi Outokummun käsityökaupasta, mutta se oli mielestäni todella ruman ruskeaa. Tämä eläimellinen kangas on jotain ulkoilukangasta. Ompeluohje löytyy hakusanoilla    grocery bag ja/tai eco bag. Pienellä viikkauksella taittuu omaan taskuunsa.

Ai niin, opin uuden sauman. Flat-fell. Mikälie sitten onkaan suomeksi. Ommellaan nurjat puolet vastakkain, toisen kappaleen saumavara leikataan pieneksi, isompi saumavara taitetaan kahdesti ja ommellaan toisen päälle -> siisti, tikattu sauma molemmin puolin.

  

Aurinkoa ja lämmintä

On se niin ihanaa kun on lämmintä. Mä tykkään Suomen kesästä, vaikka on millainen keli tahansa. Mutta tällainen 25 asteen lämpö on niin sielulle hyvää tekevää. Jossain päin Intiaa oli 51 astetta, se taitaa olla liikaa, mutta Suomessa ei ole koskaan liian kuuma. Sain kokea tämän hetkisen lämpöennätyksen hyvin läheltä. Oli heinäkuinen päivä muutama vuosi sitten, kun noin 10 km päässä oleva virallinen mittauspiste näytti +37,2. Suurin piirtein samalla kellonlyömällä astuin työpaikan ovesta ulos ja kävelin lähikauppaan ostamaan jäätelöä. Lämmin oli ja jäätelö maistui hyvältä. Vielä lämpöisempää oli syyskuussa 2001 Tunisiassa Saharan laitamilla El Jemin roomalaisten rakentaman areenan sisällä. 40 astetta täyttyi helposti. Tykkäsin. Ja olihan se paikka todella lumoava.